perjantai 26. kesäkuuta 2020

Elämä sentin venyttäjänä

Sentin venyttäjän elämä voi olla kuin nuorallatanssia. Ei saa livetä ei saa pudota – jos putoaa,
on vaikeampi aloittaa uudelleen. - Putoaminen on se, että ei pysy suunnitelmassaan, ei hallitse rahatilannettaan, vaan ostaa jotakin mihin ei olisi varaa, sortuu osamaksuun, lainaamaan.

Oikeasti, niin se on. Jos putoaa tästä linjastaan, on vaikeampi aloittaa. Rahatilanne on entistä huonompi. Jos joutuu maksamaan osamaksua viisikymppiä kymmenen kuukauden ajan, se on poissa käytettävissä olevista rahoista, ehkä puskuriin säästämisestä.

Milloinkaan ei tarvitse silti toivoaan menettää. Jos on tarkka sentin venyttäjä, niin pääsee jälleen jaloilleen. Jostakin voi koettaa hakea tilapäistä apua, vaikka ruokajakelusta.

Olen itse välttänyt kaikkia osamaksuostoksia nyt yli 10 vuotta. On paljon paljon mukavampaa maksaa ostos heti ja tietää että se on nyt maksettu. Silloin myös harkitsee aika tarkkaan, MITÄ ostaa.

En myöskään lainaa rahaa kuin silloin kun tiedän voivani maksaa takaisin aika pian. Lainaan yleensä vain itseltäni; säästöpossustani ja laitan pian rahan takaisin.

Nyt on kesä, ja koen olevani: 'ei köyhä enkä kipeä' vaan rikas paljosta ja kroppa toimii sen verran että voi nauttia uimisesta luonnonvesissä ja kasvimaan hoitokin onnistuu.

Kiitollisuus on asia jonka joskus hukkaa, mutta kun sen taas löytää, elämä tulee kuin eri väriseksi.


👀👀👀

Uimavedet täällä syrjäisillä rannikkoseuduilla (eli pääkaupunkiseudulla) ovat noin 23-asteisia nyt.
Vielä ei ole sinilevää, ainakaan en itse ole kuullut,  joten nyt eikun uimaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti