Onko varaa olla hyväntekijä?

Vieraskynä kirjoittaa:

Aiemmin pidin hyväntekeväisyyttä vain amerikkalaisten hupina. Ajattelin myös, ettei minulta liikene senttiäkään pois annettavaksi – ja mihin ne roposet sitten edes päätyisivät? Onhan aiemmin useinkin kirjoitettu varsinkin kehitysmaihin suuntavien avustusrahojen päätymisestä vääriin käsiin.

Tilanne on selvästi muuttumassa. Keskiluokkaisen suomalaisen tulee osallistua tavalla tai toisella huono-osaisten auttamiseen. Joukossamme on yhä enemmän niitä, jotka eivät pärjää ja yhteiskunnan antama apu ei aina riitä. Itse ainakin olen halukas auttamaan täällä Suomessa – myöhemmin ehkä muuallakin. Sain idean aiheen pohtimiseen Julia Thurenin kirjaa Kaikki rahasta lukiessani. Siihen haastatelluista monet mainitsivat antavansa osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. - Pitäisikö minunkin? No, rahaa ei juuri mistään tule, eli rahan luovuttaminen ei onnistu. Mutta aikaa minulla kyllä on. Antamalla aikaa voi myös tehdä hyvää.

Hyväntekeväisyyttä ilman rahaa

Jo vuosia olen melko säännöllisesti käynyt SPR n verenluovutuksessa. Tämä tapa syntyi, kun silloinen työnantajani oli järjestänyt verenluovutusmahdollisuuden työajalle. Huomasin muuten, että Helsingin Sanomatalossa sijaitsee SPR:n verenluovutuspiste, johon voi mennä itse valitsemanaan aikana. Kätevää. Tosin en itse vielä ole paikkaa testannut. Täällä Hämeessä tilaisuuksia järjestetään harvemmin, mutta toisaalta luovutusten välillä on pidettävä kuukausien tauot.

Suosittelen luovuttajaksi ryhtymistä, sillä hommasta jää ainakin oman kokemukseni mukaan hyvä mieli. Tilaisuudessa on tarjolla kahvia ja pientä syötävää – ja usein mukavaa juttuseuraa. Tämä ei vaadi liittymistä yhdistyksiin tai sopimista toisten kanssa. Siis todella matalan kynnyksen avustustoimintaa!

SPR:n sivuilta löytyy lisätietoja siitä, kuka voi ryhtyä luovuttajaksi ja miten homma toimii. Tiivistetysti sanoisin, että terve, keski-ikäinen, vakisuhteessa elävä, selvä, normaalisti syönyt henkilö kyllä kelpaa (sairaudet, huumeet, irtosuhteet, yms. tuottavat tässäkin asiassa ongelmia).

 

Muita ideoita 

 

 On paljon yhdistyksiä, joiden ohjelmaan kuuluu jonkin muotoista hyvän tekemistä. Tällaisia ovat ainakin nuorten valmentaminen (urheilupiirit) ja vanhusten ulkoilutus. Tehtävänä onkin etsiä itselle sopivin ryhmä. Viime vuonna tutustuin paikallisen naisosaston puheenjohtajaan ja hän kutsui minut mukaan Lions´hin. Alun epäröinnin jälkeen huomasin, että tämä porukka haluaa todella auttaa paikallisia huono-osaisia.
Jouluna oli ruokalahjoitus-kampanja. Erään lauantaisen kauppareissun yhteydessä ihmiset ostivat muutaman kuivaruokatuotteen, esim. kahvia ja keksejä, jaettavaksi eteenpäin. Tähän oli helppo osallistua ja rahallinen panos oli hyvin kohtuullinen - senkin sai itse määrittää.

Olin myös mukana kun järjestimme vammaisten joulujuhlaa – jouluista syötävää, yhteislaulua, joulupukin vierailu ja pikkupaketti kotiin viemisiä. Kolme tuntia omaa aikaa; tarjoilua, astioiden kantamista, kahvin kaatelua yms. Siinä oli minun panokseni. Mitä parempaa tällä ajalla olisi voinut tehdä?

Hyvän tekeminen ei paljoa maksa ja minkä maksaakin, sen tuottaa takaisin moninverroin - vähintään hyvänä mielenä itselle, puhumattakaan mitä se tuottaa avun saajalle! Tästä on hyvä jatkaa.

Liisa Helamaa