Palstaviljelijä ja hortoilija venyttävät senttiä

Palstalviljelystä

Siemenpussi maksaa puoli euroa ja siitä tulee salaattia jaa-a, kun koko kesäksi, niin voisi ajatella että sata kaupan ruukullista..

Puolen euron kurkunsiemenpussista tulee kaksi ämpärillistä kurkkua.

Itse kerätyistä palsternakansiemenistä saa kiloittain palsternakkaa, keittoihin ym. käytettäväksi.
Kilosta itäneitä kaupan perunoita saa uutta perunaa aika lailla ja siihen kun vielä omaa tillii päälle..niin a vot.

Porkkana, punajuuri, kurpitsat, retiisit, lehtikaalit ja muut, mitä herkkua!  Oma palsta on ainakin kasvisten ystävän aarreaitta.

Tuleehan sitten myös kuluja, kuten palstamaksu, siemenet, välineet, työhanskoja muutamat per kesä, kalkkia ja lannoitteita. Kaikenlaista pientä.

Lopputulemaksi jää kuitenkin, että tulee enemmän kuin menee. Ja tätä viljelyn armoitusta ei kyllä voi rahassa mitatakaan, kuten ei mitään mitä luonto antaa. Se on kaikkien laskelmien yläpuolella.

Palstaviljely vaatii vähän sitkeyttä, voimia ja muutenkin intoa tämänkaltaiseen harrastukseen. Ehkä joskus myös hyvän apulaisen. Aikaa tietenkin. Mikään ei kasva itsekseen.

Espoossa palstoja vuokraa kaupunki, Helsingissä monet yhdistykset, kuten Vantaallakin. Muista kaupungeista en tiedä, mutta keväisin ä kannattaa olla kuulolla asian suhteen. Muinakin vuodenaikoina voi kysyä palstatilannetta eri alueilla, ja asettua mahdolliseen jonotuslistaan. Palstoja vapautuu kesälläkin, ja syksyllä jos palstan onnistuu saamaan, sitä vielä ehtii valmistella kohti seuraavaa kevättä.

Hyötykasviyhdistyksellä on myös viljelypalstoja, lisäksi sieltä saa neuvoja esim. erilaisissa tilaisuuksissa, Annalan huvilassa
Helsingin Vanhassakaupungissa.

Tässä vielä herkullisten hyrskypottujen resepti Namskis!

Hortoilemaan...

Muuten, jos sinulla ei vielä ole palstaa, tuoretta löytyy myös luonnosta hortan muodossa. Horta ja hortoilu on nyt muodikasta. Hortaa toki on kerätty jo vaikka pulavuosina, ruoanjatkeeksi; nokkosta, voikukanlehtiä, vuohenputkea ym. Kasvit on tietenkin opeteltava hyvin, ettei poimi jotakin sopimatonta.

Itse poimin ja kuivasin tänä keväänä juuri vuohenputkea. Sitä on helppo ripotella vaikkapa keittoihin. Ei paha! Löytyy vuodenputkea edelleenkin, mutta parhaita ovat aina ne pienet lähes vielä aukeamattomat lehtiruusukkeet.

Tässä Marttojen vuohenputkireseptejä

Viljelitpä tai keräsitpä luonnosta, palkaksi saat ravintoa, vitamiineja ja hivenaineita, ehkäpä myös hyvää mieltä ja terveyttä. Näiltä retkiltä kotiin päin hortoillessaan on väsynyt mutta onnellinen.