tiistai 7. toukokuuta 2019

Huolikierteestä pois

Me huolestutaan ja stressaannutaan mm. työstä, elämäntilanteista, ihmissuhteista ja..rahapulasta.
 

Oli huoli ja sitä seuraava stressi sitten työperäistä, sairauksista tai talousasioista johtuvaa.. tai mistä muusta tahansa, siirtyy se helpolla moniin muihinkin elämän asioihin. Niihin mitkä alunperin eivät olisi olleet lainkaan huolta aiheuttavia:- Miten onnistuu seuraavan päivän tai viikon meno? - Jaksanko tavata ystäviä, kun olen niin väsynyt - pitäisi jaksaa. Entä odottamani talkoot - en taida pystyäkään, pitää perua. Tarkistelen asioita yhtenään, kohta kaikki aika menee tarkistelemiseen.. Huoli voi alkaa olla vakituinen seuralainen. 

Ja kun se, huoli/stressi on siirtynyt myös ennen niin mukaviin asioihin, ei niitä mukavia asioita oikeastaan enää olekaan, on vain stressaavia asioita.

Pikakeinot eivät auta


Huolestuneena ja stressaantuneena helposti syö makeaa ja rasvaista, helppoa mässyruokaa. Joku koettaa avittaa oloa alkoholilla, sillä jos voisi unohtaa maalliset murheet. Tekee  mieli myös ostaa turhaa tavaraa, tulee tunne, että tarvitsen sitä ja tätä, vaikkei tarvitsisikaan.

Kun stressin alkujuuri, tai yksi sen syy on taloustilanne, rahapula, ovat pikakeinot mässysyöminen, juominen, shoppailu ja muu, mikä maksaa paljon, tietenkin ihan viimeistä mitä pitäisi tehdä! Puhumattakaan niistä pikavipeistä.


- Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.


Auttaako mikään

Mikä ylihuolestuneena ja stressaantuneena auttaa, edes vähän, on, että yrittää ottaa aikalisää, taukoa.

Koettaa hengittää kunnolla, menee ulos luontoon hengittelemään, vaikka hetkeksi. Luonto hoitaa - aina. Vaikkei siltä heti tuntuisikaan.

Nyt keväällä voi kuulla ja nähdä paljon elämää luonnossa ja kaunista ympärillä on niin paljon. On paljon ihmeteltävää. Kun keskittyy niihin, se voi auttaa rentoutumaan hetkeksi - sekunniksi, pariksi kerrallaan. Ehkä pidemmäksikin, vähitellen. Tauko huolista auttaa aivoja palautumaan, ja huolikierteen kierrokset voivat höllentyä.


Pysähtymisestä
 

Vähän kerrallaan voi alkaa purkaa olemassaolevaa tilannetta. Huolenaiheita voi kirjata myös paperille ja siten ulkoistaa ne omasta mielestään pois.
Huolet ovat sitten paperilla, eivät enää vain päässä. Voi huokaista hetken. 

Huoliinhan voi palata sitten, kun on juonut kupin kahvia. Tai kun on hoitanut jonkin asian. Kun on tullut töistä. Kun on ulkoiluttanut koiran.
- Olisiko huoli tällä välillä käpertynyt vähän kokoon, eikä olekaan enää ihan huoneenkokoinen mörkö..

Kun opettelee pysähtymisiä, pieniä aikalisiä, hengittämistä, huolen ulkoistamista, niihin kykenee vähitellen aina paremmin uudelleen. 

Joskus kotitöiden tekeminen, leipominen tai muu, missä saa aikaan jotakin mukavaa; siisteyttä, järjestystä, ruokaa, on parempaa rentoutumista kuin mikään muu.  Kutominen voi lepuuttaa hermoja, samoin vihertyöt, parvekkeella, pihalla tai vain sisällä huonekasvien parissa. 
- Tällaisissa tekemisissä aivot saavat tarvitsemaansa lepo- ja mielihyväruokaa, ja toimivat sitten paljon paremmin, eivät huolikierrettä punoen vaan siitä ulospäin uusia loimia luoden! 


Itsensä syyttäminen - itsensä ymmärtäminen

Yli voimiensa yrittäminen ei ainakaan koskaan ole se, mikä auttaa. (Vaikka stressaantunut usein yrittää yrittämästä päästyään.)  Eikä itsensä syyttäminen sen koommin. Moni näitä silti harrastaa, tuttua on.


Itsensä ymmärtäminen voi vähän auttaakin. Muuten, kaikki ei ole omaa syytä, ja mitä, vaikka olisikin! Itselleen voi koettaa antaa anteeksi, antaahan anteeksi muillekin, heidän virheensä.
 

Omat voimat, tai omat keinot, ne eivät aina riitä.

Apua tässä tilanteessa on hyvä tarvittaessa syytä pyytää (vaikka häpeästäkin huolimatta), perheenjäseneltä, ystävältä, ammattiauttajalta. Sosiaalitoimelta, terveyskekuksen tai työterveyden sairaanhoitajalta, psykologilta.
Diakoniatyöltä. Matalan kynnyksen palveluista (vaikka nimettömänä): Palvelevasta puhelimesta, Takuusäätiöltä, Talous- ja velkaneuvonnasta.

Kun asioista puhuu ääneen, avaa se uusia oivalluksia, syntyy uusia loimia, elämää rakentuu.


Kun pääsee alulle huolten ja stressin purussa, ja niiden syihin voi alkaa myös itse vaikuttaa, niin  se on, mikä voimaannuttaa eteenpäin.

Kun tarvitset apua akuutissa kriisissä:
Suomen Mielenterveysseuran  Valtakunnallinen kriisipuhelin

09 2525 0111 (Arkisin klo 9.00–07.00 Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti