Hyvää joulua! 🍑

Jope Ruonansuun Tonttu ja enkeli laulun myötä.

Kun joulupuuhun ilmestyi musta pallo

Kuolema tulee elämän keskelle.Se murtautuu keskelle tavallista arkea. Niin lohduton todellisuus.

Kun mitään ei ole tehtävissä.

Oloa helpottaa kun alkaa tehdä kauheasti. Kuitenkin pakoon sitä ei pääse. Todellisuutta, että miten turhaa kaikki onkaan.

Todellisuutta, joka on jotakin viipyilyä elämän ja kuoleman rajalla.

Viipyilyä siinä ajatuksessa että mihinkähän minäkin olen menossa.

Tällaisina hetkinä on enkeliparvi ympärilläni.

Minä suostun siihen kannatteluun.

Kuolema tulee elämän keskelle, murtautuu tavallisen arjen keskelle.

Huikaisevana valona ja kirkkautena, rauhana ja levollisuutena.

Suru

Hautaus on osa surua. Siinä on yksi etappi. 

Surulle on hyvä ottaa aikaa. Jos surua pakenee, se nousee jossakin muodossa kyllä esille. 

Miten sitten surraan? -Muistelemalla. Puhumalla. Puhumalla ajatuksissaan myös edesmenneelle. Kirjoittamallakin. Ja antamalla tunteiden tulla. Tänään tuntuu tältä, huomenna tuolta. Päivät eivät ole nytkään samanlaisia, kuten eivät koskaan.

Ks. kirja Mari Pulkkinen: Surun sylissä

ja:

Sarianne Hartonen: Kuolevaisen käsikirja. 2021

 

Monia asioita

Voimia tarvitaan surussa, hautausjärjestelyissä ja siinä byrokratiassa..

Byrokratiaan, mitä paperia mistä ja mihin, mitä pitää tehdä nyt ja mitä, missä määräajassa.. olen saanut tutustua minäkin. Sen opin että asioita ei saa tehtyä kerralla, sitä on turha yrittääkään. 

Helpotti tajuta että kunhan hautajaiset on saanut hoidettua toteutusta vaille valmiiksi, ei muilla asioilla ole ihan niin kiire. 

Kaikkea joutuu odottamaan, aikaa kyllä kuluu ja armollisuus itseään kohtaan on, mikä auttaa. Mutta voi olla turhauttavaa asioiden hitaus.

Asiat kuitenkin hoituvat. Vähä kerrassaan. Tekemällä asia kerrallaan.

Kannattaa lukea: Ylen artikkeli: Koska tulee se viimeinen kirje

Iltalehden artikkeli miten hautaus voi olla yllättävän kallista.

 

Joulupuussa on myös monia monia kirkkaita ja värikkäitä palloja.

Köyhyyden puolittaminen

Uutisseurantani on ollut vähän sitä sun tätä viime aikoina. Tämä uutinen köyhyydestä kiinnosti 

Puolitetaan köyhyys -kansalaisaloitteella kiinnitetään huomiota köyhyyden perimmäisiin syihin.

- 'Laajamittainen köyhyys ei ole yksilöiden valinta, eikä ominaisuus. Se on yhteiskunnallinen, rakenteellinen ongelma. Siksi köyhyyttä voidaan myös vähentää yhteiskunnallisin toimin, muistuttaa tiedotteessa Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund. 

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä myös muistuttaa, että köyhyyden poistamista koskevaan vaikuttamistoimintaan tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita.'

 

 Tästä artikkeliin Manna-avun ruoanjakelusta Espoossa.

👀👀👀

 

Heikki Hursti jakaa lohisoppaa

Rautatientorilla Helsingissä, parhaillaan, tänään Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Hienoa! 

Ulkona paistaa aurinko, muutamia lumihiutaleita putoilee.

Katselen lintujen pyrähtelyä puissa, muutaman pilven ajelehtelua taivaalla. 

Valaisen kasveja kirkasvalolampulla, nyt se on tarpeen, monsterini haluaa selvitä tästäkin talvesta.

Radio ja tv ovat hyvää seuraa tällaisena pandemia-ajan Itsenäisyyspäivänä.

Kaalinlehti pakkasessa

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Lihapullat on sururuokaani

Ja suru  - on ruokaani nyt.

Mutta että lihapullat. Ne on perua siitä kun laitin, minä kasvissyöjä, lihapullia isälleni aikanaan.

Nyt halusin myös pyttipannua. Veljen muistoksi. 

Miten erikoista on kulkea maan päällä, hengittää pakkasilmaan huurua. Ostaa ruokaa kaupasta.

Se tuntuu hyvin erikoiselta.

Pieni liekki kylmässä maailmassa

Hiljaisuuteen laskeutuminen
vaatii ihan alkuun itkemistä,

sitten ajattelua, mitä, miksi, miten,
kiukkua, vihaa, epätoivoa ja pienenemistä.

Kun se melu rupeaa sitten laantumaan,
hiljaisuus tulee luo.

Ottaa kädestä ja auttaa..
kättäni sytyttämään kynttilän.

Niin pienen liekin kylmään maailmaan.

Pienen liekin,

mutta väkevän.